Miten KIEPPI hanketta Tampereella tehdään: kokemuksia hankkeen toteuttamisesta

Päivänkakarat Hiedanrannan syötävässä puistossa kesäisenä päivänä

Olemme jo pitkään puhuneet KIEPPI-hankkeen Tampereen osatoteutuksen parissa, että olisi hyvä kertoa myös ulkomaailmalle, miten toteutamme hanketta Tampereen asiantuntijoiden kesken. Aika usein hankkeiden julkaisut kertovat itse hankkeen toteuttamisen sisällöistä, piloteista, yhteistyökumppanien työstä tms., mutta harvemmin näkee puhuttavan siitä, MITEN hanketta toteutetaan. Kun olemme kertoneet omista toimintatavoistamme muille, olemme usein saaneet myös ulkopuolisilta ja kollegoilta kehotuksen kertoa menetelmistämme lisää esimerkiksi blogin muodossa.

Allekirjoittanut on hakenut ja toteuttanut elämässään kymmeniä ympäristöön, kiertotalouteen ja kehitysyhteistyöhön liittyviä hankkeita, jopa sen verran paljon, että jonkinlainen rutiini ja toisaalta ehkä myös ne pinttyneet vanhat tavat alkavat olemaan omassa tekemisessä läsnä. Tässä hankkeessa ehdoton onneni on ollut, että toinen hanketta täällä toteuttava kollegani, Tommi, on hankemaailmassa vielä noviisi, mikä tekee tällaiselle pinttyneelle hankeihmiselle oikein hyvää ja pistää usein pohtimaan omia, vuosien mittaan tulleita työskentelytapoja. Joskus omat toimintatavat ovat varsin järkeviä, mutta joskus sitä tulee matkan varrella poimittua myös sellaisia työmenetelmiä, jotka olisi ehkä ollut hyvä jättää tien viereen. Meidän yhteistyötämme Tommin kanssa kehutaan aina paljon ja täysin syystä, meillä on todella hyvä tekemisen meininki, varsin usein myös hauskaa työtä tehdessä ja olemme tarpeeksi erilaisia, jotta tuomme molemmat oman osaamisemme hankkeen toteuttamiseen. Ja eritoten minun kannaltani on ollut ilahduttavaa tehdä töitä ihmisen kanssa, joka välistä, varsin ystävällisesti kylläkin, kyseenalaistaa niitä omia pinttyneitä toimintatapoja. Ja ehkäpä Tommi on jotakin hankemaailmasta oppinut taas minulta.

Mutta siihen työskentelyyn. Ainahan jokainen hanke on omanlaisensa ja siinä tehtävät toimet ja tavoitteet vaihtelevat, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on ollut havaittavissa kautta vuosien hankkeita tehdessäni. Monesti yksi isoimpia haasteita ainakin omassa työssä on ollut, miten hankkeen toimet ja hyväksi (tai huonoksi) havaitut opit saadaan elämään myös hankkeen jälkeen. Voisin kuvitella, että melkein jokainen hanketyöntekijä painii tämän saman asian kanssa. Lisäksi monesti tuntuu, että aikaa kaiken oman tekemisen analysoinnille ja pohtimiselle, että tehdäänkö tässä nyt varmasti järkeviä asioita, on varsin rajallisesti, koska aikataulut ovat monesti tiukkoja ja tausta-organisaatioille, kumppaneille ja rahoittajalle luvatut asiat painavat takaraivossa. Haasteena onkin monesti pysähtyä pohtimaan, että olenko varmasti ottanut kaikki tarvittavat tahot omaan toimintaani mukaan, teenkö varmasti järkeviä asioita ja miten varmistan, että nämä tekemämme asiat jäävät elämään toteuttavaan organisaatioon myös hankkeen loputtua.

KIEPPI-hankkeen Tampereen osatoteutuksessa meillä on ollut parikin aika mieletöntä onnenkantamoista, joiden ansiosta tuntuu, että teemme hanketta ainakin omaan kokemukseeni verraten varsin uudella tavalla. Ensimmäinen niistä, jota voin kaikille ERITTÄIN lämpimästi suositella, on yhteistyömme tutkimushankkeen kanssa. Olemme alusta saakka saaneet ilon tehdä yhteistyötä Suomen Akatemian rahoittaman CICAT2025 tutkimushankeen kanssa. Omien sanojensa mukaan "CICAT2025 vauhdittaa siirtymistä lineaaritaloudesta kestävämpään kiertotalouteen. Hanke tukee Suomen tavoitetta olla kiertotalouden johtava maa vuoteen 2025 mennessä tunnistamalla kiertotaloutta edistäviä ja vauhdittavia tekijöitä sekä etsimällä ratkaisuja yrityksille ja päättäjille kiertotalouteen siirryttäessä."

Yhteistyömme CICAT:in kanssa on seuraavanlaista: tapaamme hankkeen kahta yliopiston tutkijaa joka toinen viikko, istumme kaksi tuntia ja kerromme hankkeemme tekemisistä ja tutkijat kuuntelevat, tekevät kysymyksiä, tarjoavat meille ehdotuksia sekä antavat meille akateemista selkärankaa tekemisellemme analysoimalla sitä tutkimuksen viitekehyksen kautta. Samalla joudumme joka toinen viikko pohtimaan ja analysoimaan oman työmme tavoitteita, kun kerromme, mitä olemme kuluneiden viikkojen aikana tehneet ja vastaamme kysymyksiin siitä, miksi teemme niitä asioita, mitä teemme. Tutkijat saavat tapaamisissa arvokasta materiaalia ja tietoa kiertotalouden edistämisestä kuntapuolella ja me vastavuoroisesti saamme erittäin arvokasta analyysiä siitä, miltä työmenetelmämme ja toimemme yliopiston tutkijoiden näkökulmasta näyttävät. KIEPPI-hankeen Tampereen osatoteutus on siis yksi CICAT2025 hankkeen tapaustutkimuskohde. 

Tällainen yhteistyö tutkijoiden kanssa on ainakin itselle ennen näkemätöntä, mutta on osoittautunut niin käsittämättömän hyväksi yhteistyön muodoksi, uskallan sanoa molemmille osapuolille, että en voi kuin lämpimästi suositella tämän tyyppistä yhteistyötä eri toteuttaville ja tutkimushankkeille jatkossakin (vinkki myös rahoittajalle, luokaa tällaisia yhteyksiä hankkeiden välille!). Siinä on jotain todella kaunista, kun tutkijat ja toisaalta varsin konkreettisia toimia toteuttavan hankkeen ihmiset istuvat saman pöydän ääreen puhumaan, että mitäs tässä nyt on oikein tullut tehtyä ja miksi. Luulen, että myös tutkijoille konkreettisen tiedon saaminen ja sen analysointi on ollut todella hyödyllistä, aina silloin tällöin tutkimushankkeet syyllistyvät havainnoimaan asioita liikaa omista tutkijankopeistaan käsin ja konkreettinen tekeminen ja reaalimaailman edellytykset saattavat jäädä vähemmälle huomiolla. 

Samalla olemme saaneet hankkeidemme välille aikaiseksi uusia yhteistyökuvioita aina yhteisten tapahtumien suunnitteluista esimerkiksi Keran ja Hiedanrannan alueiden välisen vertailututkimuksen tekemiseen. Kertakaikkisen upea kokemus, joka on tuonut oman työn suunnitteluun ja analysointiin aivan uskomattoman hyvää selkärankaa. Vielä ihanamman tästä koko yhteistyöstä on tehnyt se, että sitä on saanut tehdä osittain oman alma materin porukoiden kanssa, sillä toinen tutkijoista tulee Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan alalta (toinen taas Joensuun yliopistosta), josta itsekin vuosia sitten olen valmistunut. Jonkinlainen ympyrä on sulkeutunut, kun olen ensin saanut istua Arin luennoilla ja nyt saan istua hänen kanssa saman pöydän ääreen pohtimaan kiertotalouden etenemisen mahdollisuuksia kuntapuolella.

Toinen, ainakin itselle erityinen piirre hanketyössä on ehdottomasti ollut yhteistyön luominen kaupunkiorganisaation eri yksiköiden kanssa. Kuten alussa sanoin, yksi isoista haasteista hankkeissa on, miten hankkeen toimet, kokemukset ja toimintatavat saadaan jäämään myös linjaorganisaation rakenteisiin ja toimintatavoiksi sen jälkeen, kun hanke on loppunut. Miten varmistetaan se, ettemme hankkeena puuhaa jotain linjaorganisaation kannalta täysin merkityksetöntä, jota ei koeta lainkaan järkevänä? Päätimme alusta saakka Tommin kanssa, että tämän haasteen taklaamiseen käytämme erityisen paljon aikaa hankkeessa.

Kaikki lähtee tietysti hankkeen suunnittelusta ja itse olen todennut, että tärkeintä on jo hankkeen suunnittelun lomassa käydä keskustelut ja ottaa olennaiseksi osaksi hankkeen suunnittelua kaikki ne tahot / toimijat / yksiköt, joiden työtä hanke sivuaa. Hanke ei itse voi jalkauttaa mitään, jos organisaation rakenteet eivät jalkauttamista tue ja tämä yhteistyö on aloitettava jo ennen kuin hanke on edes saanut rahoituksen. Mutta mitä sitten voi hankkeen edetessä tehdä? Tässäkin tarvitaan tausta-organisaation sitoutumista, mutta myös meillä hankkeen toteuttajilla on oma roolimme siinä. Päätimme Tampereella heti ensihetkistä lähtien kollegani kanssa, että emme tee mitään, mihin emme saa kyseisen asian omistaja-taholta / yksiköltä vihreää valoa. Kävimme alkuun valtavan määrän keskusteluja eri Tampereen kaupungin sisäisten tahojen, sekä yritysten kanssa ja kerroimme hankkeesta, sen teemoista sekä kyselimme kiertotalouteen liittyvistä haasteista, tarpeista ja kokemuksista. Meillä on Tampereen osatoteutuksessa määritelty 3 teemaa, joissa hankkeessa tehdään pilotteja, ja ne teemat ovat

- Urbaanin ruuantuotannon ratkaisut 

- Jäte- ja sivuvirtojen hyödyntäminen (Tampereella keskitymme uusiomateriaalien käyttöön infrarakentamisessa) 

- Monimuotoiset ja terveyttä edistävät sini-viherrakenteet (keskitymme viherrakentamisen kiertotalouden kehittämiseen ja suljettujen biologisten kiertojen edistämiseen)

Onneni oli, että Tommi tunsi kaupunkiorganisaation eri toimijat jo hankkeen alkaessa hyvin tehtyään koko edellisen syksyn selvitystyötä kiertotalouden edellytyksistä Tampereen kaupungilla (löytyy täältä). Tämä organisaation tuntemus, varsinkin, kun kysymys on näinkin isosta ja byrokraattisesta organisaatiosta, oli ensiarvoisen tärkeää, jotta pääsimme suoraan oikeiden ihmisten kanssa keskusteluihin. Lisäksi Tommi tunsi jo ihmisiä hyvin ja oli luonut suhteita organisaation sisällä ja koska kysymys on aina loppujen lopuksi ihmisistä ja heidän välisestä yhteistyöstä, sillä oli yllättävän tärkeä rooli yhteistyön luomisessa. Jos olisin joutunut aloittaman työn alusta, minulta olisi mennyt samojen ihmisten löytämiseen ja yhteistyövälien solmimiseen kuukausia.

Istuimme siis alas kymmenien ihmisten kanssa, puhuimme toiveista, tarpeista ja haasteista ja koetimme luoda hankkeen pilotteihin soveltuvia kokonaisuuksia, joita olisi sekä Tampereen kaupungin että toisaalta pilotteihin kutsuttavien yritysten kannalta järkevää lähteä toteuttaman. Samalla haimme sellaisia pilottikokonaisuuksia, joista oppisimme mahdollisimman paljon. Kirjoitimme kaiken ylös, analysoimme sitä yhdessä Tommin kanssa, CICAT2025 tapaamisissa sekä oman yksikön viikkopalavereissa. Pohdimme parhaita mahdollisia keinoja kehittää pilottien teemoja eteenpäin ja kysyimme jatkuvasti palautetta kaupungin aiheeseen liittyviltä asiantuntijoilta. Samalla mietimme kokoajan myös hankkeen kumppanuusmallin tarpeita ja keräsimme sekä yrityksiltä että kaupungilta tietoa ylös siitä, minkälaisia toiveita ja tarpeita molemmilla osapuolilla yhteiselle yhteistyölle olisi. Saimmekin varsin hyvät kokonaisuudet aikaiseksi ja syksyllä pääsemme itse pilottien toteutukseen käsiksi.

Läpi hankkeen suunnittelun olemme pyrkineet noudattamaan tätä samaa yhteistyön linjaa. Kerromme koko ajan hankkeen tekemisistä, tavoitteista ja ajatuksista mahdollisimman avoimesti ja haemme koko ajan kaupungin eri toimijoiden ja yritysten kannalta parhaita pilottikokonaisuuksia hankkeeseen. Olemme jokaisessa tapaamisessa aloittaneet sanomalla, että emme halua tehdä mitään, josta ei ole teille, kaupungin toimijoille tai yrityksille hyötyä. Tästä olemme pitäneet kiinni. On pakko toki myöntää, että joskus huomaamme itsekin innostuvamme liikaa, emmekä heti muista kysyä kaikilta asianosaisilta mielipidettä tekemiseen tai uusiin ideoihimme. Joskus huomaamme myös, että joku tärkeä taho puuttuu kontaktilistalta kokonaan. Onneksi näissä tilanteissa joku on aina ollut paikalla muistuttamassa meitä lipsahduksista, tai olemme itse tajunneet sen esim. istunnoissamme CICAT2025 tutkijoiden kanssa. 

Joskus on myös tullut mieleen, että helpommalla pääsisi, jos tekisi hanketta omassa poterossaan, tuottaisi sen, mitä hankkeen rahoittajalle on luvattu ja kirjoittaisi tekemisestä loppuraportin. Monitoimijaverkostossa työskentely on usein hidasta ja aikaa vievää, kun kaikilla on erilaisia toiveita, kokemuksia ja haasteita. Tavallaan voin siis ymmärtää, että joskus hanketyöntekijälle tulee halu tehdä asioita kysymättä keneltäkään, koska se on monesti kieltämättä nopeampaa, mutta lopputuloksen kannalta se lienee kaikista huonoin mahdollinen tapa yrittää jalkauttaa hankkeen toimenpiteitä.

Mitä työskentelystämme voisi mahdollisesti oppia? Ainakin seuraavat asiat

1. panosta hankkeen toimien jalkauttamiseen jo suunnitteluvaiheessa, näe vaivaa tärkeiden sidosryhmien löytämiseksi ja tee yhteistyötä, yhteistyötä ja yhteistyötä läpi koko hankkeen. Kysy ja kuuntele, mitä tarpeita eri toimijoilla on ja käytä aikaa järkevien toimenpiteiden suunnitteluun, yhteistyössä tärkeiden sidosryhmien kanssa. Varmista myös, että organisaatiossasi on tehty suunnitelma, miten hankkeita parhaiten jalkautetaan.

2. tee yhteistyötä yli rajojen, CICAT2025 yhteistyö tutkimuksen kanssa on tuonut todella paljon selkärankaa, uusia ideoita ja mahdollisuuksia analysoida ja suunnitella hankkeen toimia, kun niitä on päässyt pohtimaan hieman eri, tutkimuksen vinkkelistä yhdessä hankkeen ulkopuolisten tutkijoiden kanssa säännöllisesti. Uskallan väittää, että tästä on ollut hyötyä puolin ja toisin ja toivoisin näkeväni lisää tällaista hankkeiden välistä yhteistyötä yli rajojen (sain myöhemmin tutkijoilta Hannalta ja Arilta vahvistuksen, että yhteistyöstä on myös heidän kannaltaan ollut valtavasti hyötyä).

3. tee työtä ihmisten kanssa, joilla on eri tausta ja kokemus, kuin itselläsi. Siitä oppii uskomattoman paljon (vanha klisee, mutta ah, niin paikkaansa pitävä)

4. ole valmis luopumaan loistavista ideoistasi, jos ne eivät saa vastakaikua muissa toimijoissa (todella vaikea, mutta varsin hedelmällistä aina välistä)

Tällä reseptillä me teemme täällä Tampereella KIEPPI-hanketta. Onko teillä hyviä (tai huonoja) kokemuksia, joita haluaisitte jakaa? Laittakaa ne alle kommenttikenttään tai kirjoittakaa niistä vaikka blogi, niin julkaisemme sen mielellämme täällä. 

Kirjoitukset tästä (tai muista hankkeeseen / kiertotalouteen / yhteistyöhön liittyvistä) aiheista voitte lähettää osoitteeseen karoliina.tuukkanen@tampere.fi ja ne julkaistaan blogissa mitä pikimmin. Mukaan kannattaa laittaa aiheeseen liittyvä kuva tai oma muotokuva!

Tämän blogin on kirjoittanut KIEPPI-hankkeen projektipäällikkö Karoliina Tuukkanen, Kestävä Tampere 2030 ohjelmasta. Vapaa-aikanaan kirjoittaja viljelee vaihtelevalla menestyksellä vihanneksia, kasveja yms. Nekalan siirtolapuutarhalla ja leipoo leipää hapanjuureen.

Lisätietoja hankkeesta: www.tampere.fi/kieppi