Miten KIEPPI hanketta Tampereella tehdään: kokemuksia hankkeen toteuttamisesta
Päivänkakarat Hiedanrannan syötävässä puistossa kesäisenä päivänä |
Olemme jo
pitkään puhuneet KIEPPI-hankkeen Tampereen osatoteutuksen parissa, että olisi hyvä
kertoa myös ulkomaailmalle, miten toteutamme hanketta Tampereen asiantuntijoiden kesken. Aika usein
hankkeiden julkaisut kertovat itse hankkeen toteuttamisen sisällöistä,
piloteista, yhteistyökumppanien työstä tms., mutta harvemmin näkee puhuttavan siitä,
MITEN hanketta toteutetaan. Kun olemme kertoneet omista toimintatavoistamme muille, olemme usein saaneet myös ulkopuolisilta ja kollegoilta kehotuksen kertoa menetelmistämme lisää esimerkiksi blogin muodossa.
Allekirjoittanut
on hakenut ja toteuttanut elämässään kymmeniä ympäristöön, kiertotalouteen ja kehitysyhteistyöhön liittyviä hankkeita, jopa sen verran
paljon, että jonkinlainen rutiini ja toisaalta ehkä myös ne pinttyneet vanhat
tavat alkavat olemaan omassa tekemisessä läsnä. Tässä hankkeessa ehdoton onneni
on ollut, että toinen hanketta täällä toteuttava kollegani, Tommi, on
hankemaailmassa vielä noviisi, mikä tekee tällaiselle pinttyneelle
hankeihmiselle oikein hyvää ja pistää usein pohtimaan omia, vuosien
mittaan tulleita työskentelytapoja. Joskus omat toimintatavat ovat varsin järkeviä, mutta joskus sitä tulee matkan varrella poimittua myös
sellaisia työmenetelmiä, jotka olisi ehkä ollut hyvä jättää tien viereen.
Meidän yhteistyötämme Tommin kanssa kehutaan aina paljon ja täysin syystä, meillä
on todella hyvä tekemisen meininki, varsin usein myös hauskaa työtä tehdessä ja
olemme tarpeeksi erilaisia, jotta tuomme molemmat oman osaamisemme hankkeen toteuttamiseen.
Ja eritoten minun kannaltani on ollut ilahduttavaa tehdä töitä ihmisen kanssa,
joka välistä, varsin ystävällisesti kylläkin, kyseenalaistaa niitä omia pinttyneitä
toimintatapoja. Ja ehkäpä Tommi on jotakin hankemaailmasta oppinut taas
minulta.
Mutta
siihen työskentelyyn. Ainahan jokainen hanke on omanlaisensa ja siinä tehtävät
toimet ja tavoitteet vaihtelevat, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on ollut havaittavissa kautta
vuosien hankkeita tehdessäni. Monesti yksi isoimpia haasteita ainakin omassa
työssä on ollut, miten hankkeen toimet ja hyväksi (tai huonoksi) havaitut opit
saadaan elämään myös hankkeen jälkeen. Voisin kuvitella, että melkein jokainen
hanketyöntekijä painii tämän saman asian kanssa. Lisäksi monesti tuntuu, että
aikaa kaiken oman tekemisen analysoinnille ja pohtimiselle, että tehdäänkö
tässä nyt varmasti järkeviä asioita, on varsin rajallisesti, koska aikataulut
ovat monesti tiukkoja ja tausta-organisaatioille, kumppaneille ja rahoittajalle
luvatut asiat painavat takaraivossa. Haasteena onkin monesti pysähtyä
pohtimaan, että olenko varmasti ottanut kaikki tarvittavat tahot omaan
toimintaani mukaan, teenkö varmasti järkeviä asioita ja miten varmistan, että
nämä tekemämme asiat jäävät elämään toteuttavaan organisaatioon myös hankkeen loputtua.
KIEPPI-hankkeen
Tampereen osatoteutuksessa meillä on ollut parikin aika mieletöntä
onnenkantamoista, joiden ansiosta tuntuu, että teemme hanketta ainakin omaan
kokemukseeni verraten varsin uudella tavalla. Ensimmäinen niistä, jota voin
kaikille ERITTÄIN lämpimästi suositella, on yhteistyömme tutkimushankkeen kanssa. Olemme alusta saakka saaneet ilon tehdä yhteistyötä Suomen Akatemian
rahoittaman CICAT2025 tutkimushankeen
kanssa. Omien sanojensa mukaan "CICAT2025 vauhdittaa siirtymistä
lineaaritaloudesta kestävämpään kiertotalouteen. Hanke tukee Suomen tavoitetta
olla kiertotalouden johtava maa vuoteen 2025 mennessä tunnistamalla
kiertotaloutta edistäviä ja vauhdittavia tekijöitä sekä etsimällä ratkaisuja
yrityksille ja päättäjille kiertotalouteen siirryttäessä."
Yhteistyömme
CICAT:in kanssa on seuraavanlaista: tapaamme hankkeen kahta yliopiston tutkijaa
joka toinen viikko, istumme kaksi tuntia ja kerromme hankkeemme tekemisistä ja
tutkijat kuuntelevat, tekevät kysymyksiä, tarjoavat meille ehdotuksia sekä
antavat meille akateemista selkärankaa tekemisellemme analysoimalla sitä
tutkimuksen viitekehyksen kautta. Samalla joudumme joka toinen
viikko pohtimaan ja analysoimaan oman työmme tavoitteita, kun
kerromme, mitä olemme kuluneiden viikkojen aikana tehneet ja vastaamme kysymyksiin siitä, miksi teemme niitä asioita, mitä teemme. Tutkijat saavat tapaamisissa arvokasta
materiaalia ja tietoa kiertotalouden edistämisestä kuntapuolella ja me vastavuoroisesti
saamme erittäin arvokasta analyysiä siitä, miltä työmenetelmämme ja toimemme yliopiston
tutkijoiden näkökulmasta näyttävät. KIEPPI-hankeen Tampereen osatoteutus on
siis yksi CICAT2025 hankkeen tapaustutkimuskohde.
Tällainen
yhteistyö tutkijoiden kanssa on ainakin itselle ennen näkemätöntä, mutta on
osoittautunut niin käsittämättömän hyväksi yhteistyön muodoksi, uskallan sanoa
molemmille osapuolille, että en voi kuin lämpimästi suositella tämän tyyppistä yhteistyötä eri toteuttaville ja tutkimushankkeille jatkossakin (vinkki myös
rahoittajalle, luokaa tällaisia yhteyksiä hankkeiden välille!). Siinä on jotain
todella kaunista, kun tutkijat ja toisaalta varsin konkreettisia toimia
toteuttavan hankkeen ihmiset istuvat saman pöydän ääreen puhumaan, että mitäs
tässä nyt on oikein tullut tehtyä ja miksi. Luulen, että myös tutkijoille
konkreettisen tiedon saaminen ja sen analysointi on ollut todella hyödyllistä,
aina silloin tällöin tutkimushankkeet syyllistyvät havainnoimaan asioita liikaa omista
tutkijankopeistaan käsin ja konkreettinen tekeminen ja reaalimaailman
edellytykset saattavat jäädä vähemmälle huomiolla.
Samalla olemme saaneet
hankkeidemme välille aikaiseksi uusia yhteistyökuvioita aina
yhteisten tapahtumien suunnitteluista esimerkiksi Keran ja Hiedanrannan
alueiden välisen vertailututkimuksen tekemiseen. Kertakaikkisen upea kokemus,
joka on tuonut oman työn suunnitteluun ja analysointiin aivan uskomattoman
hyvää selkärankaa. Vielä ihanamman tästä koko yhteistyöstä on tehnyt se, että
sitä on saanut tehdä osittain oman alma materin porukoiden kanssa, sillä toinen
tutkijoista tulee Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan alalta (toinen taas Joensuun yliopistosta), josta
itsekin vuosia sitten olen valmistunut. Jonkinlainen ympyrä on sulkeutunut, kun
olen ensin saanut istua Arin luennoilla ja nyt saan istua hänen kanssa
saman pöydän ääreen pohtimaan kiertotalouden etenemisen mahdollisuuksia
kuntapuolella.
Toinen,
ainakin itselle erityinen piirre hanketyössä on ehdottomasti ollut yhteistyön
luominen kaupunkiorganisaation eri yksiköiden kanssa. Kuten alussa sanoin, yksi
isoista haasteista hankkeissa on, miten hankkeen toimet, kokemukset ja
toimintatavat saadaan jäämään myös linjaorganisaation rakenteisiin ja toimintatavoiksi
sen jälkeen, kun hanke on loppunut. Miten varmistetaan se, ettemme hankkeena
puuhaa jotain linjaorganisaation kannalta täysin merkityksetöntä, jota ei koeta
lainkaan järkevänä? Päätimme alusta saakka Tommin kanssa, että tämän
haasteen taklaamiseen käytämme erityisen paljon aikaa hankkeessa.
Kaikki
lähtee tietysti hankkeen suunnittelusta ja itse olen todennut, että tärkeintä
on jo hankkeen suunnittelun lomassa käydä keskustelut ja ottaa olennaiseksi
osaksi hankkeen suunnittelua kaikki ne tahot / toimijat / yksiköt, joiden työtä
hanke sivuaa. Hanke ei itse voi jalkauttaa mitään, jos organisaation rakenteet
eivät jalkauttamista tue ja tämä yhteistyö on aloitettava jo ennen kuin hanke on
edes saanut rahoituksen. Mutta mitä sitten voi hankkeen edetessä tehdä? Tässäkin tarvitaan tausta-organisaation sitoutumista, mutta myös
meillä hankkeen toteuttajilla on oma roolimme siinä. Päätimme Tampereella heti ensihetkistä lähtien kollegani kanssa, että emme tee mitään,
mihin emme saa kyseisen asian omistaja-taholta / yksiköltä vihreää valoa.
Kävimme alkuun valtavan määrän keskusteluja eri Tampereen kaupungin sisäisten
tahojen, sekä yritysten kanssa ja kerroimme hankkeesta, sen teemoista sekä kyselimme kiertotalouteen
liittyvistä haasteista, tarpeista ja kokemuksista. Meillä on Tampereen
osatoteutuksessa määritelty 3 teemaa, joissa hankkeessa tehdään pilotteja, ja
ne teemat ovat
-
Urbaanin ruuantuotannon ratkaisut
-
Jäte- ja sivuvirtojen hyödyntäminen (Tampereella keskitymme uusiomateriaalien
käyttöön infrarakentamisessa)
-
Monimuotoiset ja terveyttä edistävät sini-viherrakenteet (keskitymme
viherrakentamisen kiertotalouden kehittämiseen ja suljettujen biologisten kiertojen
edistämiseen)
Onneni
oli, että Tommi tunsi kaupunkiorganisaation eri toimijat jo hankkeen alkaessa
hyvin tehtyään koko edellisen syksyn selvitystyötä kiertotalouden
edellytyksistä Tampereen kaupungilla (löytyy täältä). Tämä organisaation tuntemus, varsinkin, kun kysymys
on näinkin isosta ja byrokraattisesta organisaatiosta, oli ensiarvoisen
tärkeää, jotta pääsimme suoraan oikeiden ihmisten kanssa keskusteluihin.
Lisäksi Tommi tunsi jo ihmisiä hyvin ja oli luonut suhteita organisaation
sisällä ja koska kysymys on aina loppujen lopuksi ihmisistä ja heidän välisestä
yhteistyöstä, sillä oli yllättävän tärkeä rooli yhteistyön luomisessa. Jos
olisin joutunut aloittaman työn alusta, minulta olisi mennyt samojen ihmisten
löytämiseen ja yhteistyövälien solmimiseen kuukausia.
Istuimme
siis alas kymmenien ihmisten kanssa, puhuimme toiveista, tarpeista ja haasteista
ja koetimme luoda hankkeen pilotteihin soveltuvia kokonaisuuksia, joita olisi
sekä Tampereen kaupungin että toisaalta pilotteihin kutsuttavien yritysten
kannalta järkevää lähteä toteuttaman. Samalla haimme sellaisia
pilottikokonaisuuksia, joista oppisimme mahdollisimman paljon. Kirjoitimme
kaiken ylös, analysoimme sitä yhdessä Tommin kanssa, CICAT2025 tapaamisissa
sekä oman yksikön viikkopalavereissa. Pohdimme parhaita mahdollisia keinoja
kehittää pilottien teemoja eteenpäin ja kysyimme jatkuvasti palautetta
kaupungin aiheeseen liittyviltä asiantuntijoilta. Samalla mietimme kokoajan myös hankkeen kumppanuusmallin tarpeita ja keräsimme sekä yrityksiltä että kaupungilta tietoa ylös siitä, minkälaisia toiveita ja tarpeita molemmilla osapuolilla yhteiselle yhteistyölle olisi. Saimmekin varsin hyvät
kokonaisuudet aikaiseksi ja syksyllä pääsemme itse pilottien toteutukseen
käsiksi.
Läpi
hankkeen suunnittelun olemme pyrkineet noudattamaan tätä samaa yhteistyön
linjaa. Kerromme koko ajan hankkeen tekemisistä, tavoitteista ja ajatuksista
mahdollisimman avoimesti ja haemme koko ajan kaupungin eri toimijoiden ja
yritysten kannalta parhaita pilottikokonaisuuksia hankkeeseen. Olemme
jokaisessa tapaamisessa aloittaneet sanomalla, että emme halua tehdä mitään,
josta ei ole teille, kaupungin toimijoille tai yrityksille hyötyä. Tästä olemme
pitäneet kiinni. On pakko toki myöntää, että joskus huomaamme itsekin innostuvamme liikaa, emmekä heti muista kysyä kaikilta asianosaisilta mielipidettä
tekemiseen tai uusiin ideoihimme. Joskus huomaamme myös, että joku tärkeä taho
puuttuu kontaktilistalta kokonaan. Onneksi näissä tilanteissa joku on aina ollut
paikalla muistuttamassa meitä lipsahduksista, tai olemme itse tajunneet sen
esim. istunnoissamme CICAT2025 tutkijoiden kanssa.
Joskus on myös tullut
mieleen, että helpommalla pääsisi, jos tekisi hanketta omassa poterossaan,
tuottaisi sen, mitä hankkeen rahoittajalle on luvattu ja kirjoittaisi
tekemisestä loppuraportin. Monitoimijaverkostossa työskentely on usein hidasta
ja aikaa vievää, kun kaikilla on erilaisia toiveita, kokemuksia ja haasteita.
Tavallaan voin siis ymmärtää, että joskus hanketyöntekijälle tulee halu tehdä
asioita kysymättä keneltäkään, koska se on monesti kieltämättä nopeampaa, mutta lopputuloksen kannalta se lienee kaikista huonoin
mahdollinen tapa yrittää jalkauttaa hankkeen toimenpiteitä.
Mitä
työskentelystämme voisi mahdollisesti oppia? Ainakin seuraavat asiat
1.
panosta hankkeen toimien jalkauttamiseen jo suunnitteluvaiheessa, näe vaivaa
tärkeiden sidosryhmien löytämiseksi ja tee yhteistyötä, yhteistyötä ja
yhteistyötä läpi koko hankkeen. Kysy ja kuuntele, mitä tarpeita eri toimijoilla
on ja käytä aikaa järkevien toimenpiteiden suunnitteluun, yhteistyössä
tärkeiden sidosryhmien kanssa. Varmista myös, että organisaatiossasi on tehty
suunnitelma, miten hankkeita parhaiten jalkautetaan.
2.
tee yhteistyötä yli rajojen, CICAT2025 yhteistyö tutkimuksen kanssa on tuonut
todella paljon selkärankaa, uusia ideoita ja mahdollisuuksia analysoida ja
suunnitella hankkeen toimia, kun niitä on päässyt pohtimaan hieman eri,
tutkimuksen vinkkelistä yhdessä hankkeen ulkopuolisten tutkijoiden kanssa
säännöllisesti. Uskallan väittää, että tästä on ollut hyötyä puolin ja toisin
ja toivoisin näkeväni lisää tällaista hankkeiden välistä yhteistyötä yli
rajojen (sain myöhemmin tutkijoilta Hannalta ja Arilta vahvistuksen, että yhteistyöstä on myös heidän kannaltaan ollut valtavasti hyötyä).
3.
tee työtä ihmisten kanssa, joilla on eri tausta ja kokemus, kuin itselläsi.
Siitä oppii uskomattoman paljon (vanha klisee, mutta ah, niin paikkaansa pitävä)
4.
ole valmis luopumaan loistavista ideoistasi, jos ne eivät saa vastakaikua muissa toimijoissa (todella vaikea, mutta varsin hedelmällistä aina
välistä)
Tällä reseptillä me teemme täällä Tampereella KIEPPI-hanketta. Onko teillä hyviä (tai
huonoja) kokemuksia, joita haluaisitte jakaa? Laittakaa ne alle
kommenttikenttään tai kirjoittakaa niistä vaikka blogi, niin julkaisemme sen
mielellämme täällä.
Kirjoitukset
tästä (tai muista hankkeeseen / kiertotalouteen / yhteistyöhön liittyvistä) aiheista voitte lähettää
osoitteeseen karoliina.tuukkanen@tampere.fi ja ne julkaistaan blogissa mitä
pikimmin. Mukaan kannattaa laittaa aiheeseen liittyvä kuva tai oma muotokuva!
Tämän blogin on kirjoittanut KIEPPI-hankkeen projektipäällikkö Karoliina Tuukkanen, Kestävä Tampere 2030 ohjelmasta. Vapaa-aikanaan kirjoittaja viljelee vaihtelevalla menestyksellä vihanneksia, kasveja yms. Nekalan siirtolapuutarhalla ja leipoo leipää hapanjuureen.
Lisätietoja hankkeesta: www.tampere.fi/kieppi
Hei! Tosi kiva ja virkistävä näkökulma projektityöhön. Tämän tyyppinen tieto, ja ennenkaikkea mahdollisuus keskustella teidän kanssa, olisi varmasti kullan arvoinen monelle projektia vetävälle. Joten jatkakaa vaan myös oman työtapanne esittelyä. Kuten jossain kohtaa sanoin - ihmisten välisestä kohtaamisesta on niin moni asia kiinni. /Petra, 6Aika-strategiatoimistosta www.6aika.fi
VastaaPoista