Kaupungit infra-alan muutosajureina
KIEPPI -hankkeemme tavoitteena on pohtia sitä, miten kaupunki voisi yhdessä sidosryhmiensä kanssa kehittää kaupunginosia kiertotalouden periaatteilla. Käytännössä kaupunginosat rakentuvat eri toimialoilla toimivien yrityksien tuottamilla tuotteilla ja palveluilla, josta syystä pohdimme hankkeessamme paljon sitä, että miten toimialat lopulta muuttuvat ja mitkä asiat vaikuttavat siihen millaisia tuotteita ja palveluita eri markkinoilla lopulta aina milloinkin tuotetaan? Hankkeemme näkökulmasta olemme vielä tarkemmin kiinnostuneita siitä, mihin asioihin vaikuttamalla eri toimialoilla tuotettaisiin kiertotalouden periaatteiden mukaisia tuotteita ja palveluja? Tässä blogitekstissä keskitymme infrarakentamisen toimialaan ja pohdimme mitä vaikutuksia kaupungin toimilla on alan markkinoihin.
Olemme näin hankkeen aluksi tavanneet useita infra-alan toimijoita kaupungilta sisäisesti (mm. rakennuttamispäällikkö, rakennuttajia, suunnittelijoita, alaa kehittäviä projektihenkilöitä) ja lisäksi olemme istuneet alas myös monen muun tahon edustajan kanssa (mm. tutkijoita, yrityksien edustajia ja konsultteja). Olemme kaikissa tapaamisissa kysyneet seuraavan kysymyksen: jos infra-alalla halutaan siirtyä hyödyntämään kiertotalouden periaatteiden mukaisia ratkaisuja, niin mikä markkinatoimija on avainasemassa tämän muutoksen läpiviennissä; ts. kenen tekemisillä on suurin vaikutus siihen muuttuuko infra-ala ja jos muuttuu, niin mihin suuntaan? Käytännössä kaikilta tapaamiltamme yhteistyötahoilta on tullut sama vastaus: kaupungit ovat toimialan muutoksessa täysin avainasemassa.
Syy kaupunkien roolin painottamiseen infra-alan muutosvoimana on sinänsä aika selkeä. Kaupungeillahan on käytännössä monopoliasema omilla alueillaan markkinoiden kysynnän luonnissa. Ja markkinoille tuotteita ja palveluita tuottavat yrityksethän pyrkivät aina tyydyttämään kysynnän eikä näiden yrityksien näkökulmasta sinänsä ole väliä mitä kysyntä itsessään on. Yrityksethän ovat tietysti kiinnostuneita vaan kassavirrasta ja kassavirta tulee, kun yritys pystyy vastaamaan markkinoiden kysyntään (ja tietysti se yritys, joka vastaa kysynnän muutoksiin parhaiten, nauttii myös parhaista kassavirroista). Kuten eräs tapaamistamme henkilöistä sanoi hieman kärjistäen: "yrityshän toimittaa vaikka käsin hiottuja kultaharkkoja pohjarakenteiksi, jos tilaaja niin päättää".
Näistä huomiosta seuraa jatkokysymys, joka on myös aivan KIEPPI hankkeemme ytimessä: no jos kerran kaupunkien toimilla on niin suuri vaikutus infra-alan toimialalla tuotettaviin ratkaisuihin, niin mitä konkreettisia toimia kaupungit voisivat sitten tehdä, jotta toimiala voisi siirtyä tuottaman kiertotalouden periaatteisiin perustuvia ratkaisuja?
Monen yhteistyötahon kanssa käytävien keskustelujen tuloksena tärkeimmäksi asiaksi on noussut se, että kaupungin täytyisi alkaa nykyistä johdonmukaisemmin indikoimaan markkinoita omasta nykyhetken ja tulevaisuuden tahtotilastaan. Infra-alalle ratkaisuja tuottavat yrityset tarvitset selkeitä ja varmoja signaaleja kysynnän muutoksesta kaupungeilta, jotta he voivat alkaa investoimaan uudenlaisten - kiertotaloutta edistävien - tuotteiden ja palveluiden tutkimus- ja kehitysprosesseihin. Jos toimialan yritykset eivät saa mistään johdonmukaista tietoa kaupungin tahtotilasta (lue: markkinoiden kysynnästä), niin miten yritykset voivat alkaa luomaan ja kehittämään uudenlaisia ratkaisuja markkinoille vaikka kuinka he haluaisivat? Tällainen toiminta olisi taloudellisesta näkökulmasta vastuutonta.
On todella tärkeää huomioida, että nykyiset yksittäiset pilottihankkeet eivät ole riittäviä tällaisen systemaattisen kysynnän luomiseen. Yksittäisillä pilottihankkeilla ja niiden opeilla on toki elintärkeä rooli alan muutoksessa, mutta ne eivät vielä yksinään millään riitä luomaan johdonmukaista tietoa kaupungin tahtotilasta. Tällaista hieman johdonmukaisempaa markkinoiden indikointia voisi tehdä muun muassa seuraavien kanavien kautta:
Tämän blogin ajatukset perustuvat omiin tulkintoihimme ja johtopäätöksiin monista keskusteluista, joita olemme käyneet alan asiantuntijoiden kanssa. Keskusteluja on käyty monien sisäisten alan kehittäjien ja ulkoisten sidosryhmien, kuten tutkijoiden, konsulttien ja yrityselämän edustajien kanssa.
Olemme näin hankkeen aluksi tavanneet useita infra-alan toimijoita kaupungilta sisäisesti (mm. rakennuttamispäällikkö, rakennuttajia, suunnittelijoita, alaa kehittäviä projektihenkilöitä) ja lisäksi olemme istuneet alas myös monen muun tahon edustajan kanssa (mm. tutkijoita, yrityksien edustajia ja konsultteja). Olemme kaikissa tapaamisissa kysyneet seuraavan kysymyksen: jos infra-alalla halutaan siirtyä hyödyntämään kiertotalouden periaatteiden mukaisia ratkaisuja, niin mikä markkinatoimija on avainasemassa tämän muutoksen läpiviennissä; ts. kenen tekemisillä on suurin vaikutus siihen muuttuuko infra-ala ja jos muuttuu, niin mihin suuntaan? Käytännössä kaikilta tapaamiltamme yhteistyötahoilta on tullut sama vastaus: kaupungit ovat toimialan muutoksessa täysin avainasemassa.
Syy kaupunkien roolin painottamiseen infra-alan muutosvoimana on sinänsä aika selkeä. Kaupungeillahan on käytännössä monopoliasema omilla alueillaan markkinoiden kysynnän luonnissa. Ja markkinoille tuotteita ja palveluita tuottavat yrityksethän pyrkivät aina tyydyttämään kysynnän eikä näiden yrityksien näkökulmasta sinänsä ole väliä mitä kysyntä itsessään on. Yrityksethän ovat tietysti kiinnostuneita vaan kassavirrasta ja kassavirta tulee, kun yritys pystyy vastaamaan markkinoiden kysyntään (ja tietysti se yritys, joka vastaa kysynnän muutoksiin parhaiten, nauttii myös parhaista kassavirroista). Kuten eräs tapaamistamme henkilöistä sanoi hieman kärjistäen: "yrityshän toimittaa vaikka käsin hiottuja kultaharkkoja pohjarakenteiksi, jos tilaaja niin päättää".
Näistä huomiosta seuraa jatkokysymys, joka on myös aivan KIEPPI hankkeemme ytimessä: no jos kerran kaupunkien toimilla on niin suuri vaikutus infra-alan toimialalla tuotettaviin ratkaisuihin, niin mitä konkreettisia toimia kaupungit voisivat sitten tehdä, jotta toimiala voisi siirtyä tuottaman kiertotalouden periaatteisiin perustuvia ratkaisuja?
Monen yhteistyötahon kanssa käytävien keskustelujen tuloksena tärkeimmäksi asiaksi on noussut se, että kaupungin täytyisi alkaa nykyistä johdonmukaisemmin indikoimaan markkinoita omasta nykyhetken ja tulevaisuuden tahtotilastaan. Infra-alalle ratkaisuja tuottavat yrityset tarvitset selkeitä ja varmoja signaaleja kysynnän muutoksesta kaupungeilta, jotta he voivat alkaa investoimaan uudenlaisten - kiertotaloutta edistävien - tuotteiden ja palveluiden tutkimus- ja kehitysprosesseihin. Jos toimialan yritykset eivät saa mistään johdonmukaista tietoa kaupungin tahtotilasta (lue: markkinoiden kysynnästä), niin miten yritykset voivat alkaa luomaan ja kehittämään uudenlaisia ratkaisuja markkinoille vaikka kuinka he haluaisivat? Tällainen toiminta olisi taloudellisesta näkökulmasta vastuutonta.
On todella tärkeää huomioida, että nykyiset yksittäiset pilottihankkeet eivät ole riittäviä tällaisen systemaattisen kysynnän luomiseen. Yksittäisillä pilottihankkeilla ja niiden opeilla on toki elintärkeä rooli alan muutoksessa, mutta ne eivät vielä yksinään millään riitä luomaan johdonmukaista tietoa kaupungin tahtotilasta. Tällaista hieman johdonmukaisempaa markkinoiden indikointia voisi tehdä muun muassa seuraavien kanavien kautta:
- Kiertotalous-/UUMA -ratkaisuja aletaan vaatimaan systemaattisesti kaupungin hankinnoissa.
- Yhteistyötahojen kanssa käydyissä keskusteluissa on tullut ilmi, että tällä hetkellä UUMA kohteet valikoituvat aika summittaisesti ja on pitkälti tietyistä yksilöistä kiinni missä hankinnoissa teemaa pyritään edistämään. Tällaisesta yksilöistä lähtevän toimintamallin sijaan UUMA asioiden edistäminen tulisi olla kaupungissa organisaatiotason toimintamalli, jotta siitä tulisi johdonmukaisempaa. Toimintamallin luomisessa helpottaa, että UUMA rakentamiseen soveltuvat rakennuskohteet ovat nähtävillä kaupungin OSKARI karttapalvelun työkalussa. Lisäksi kaupungilla on tehty periaatepäätös käyttää tätä palvelua. Nyt olisi tärkeää saada nämä työkalut ja periaatepäätökset osaksi kaupungin arkikäytäntöjä.
- Tässä kohtaa on tärkeä huomioida, että tällainen systemaattinen UUMA ratkaisujen edistäminen ei tarkoita sitä, että (1) UUMA ratkaisuja alettaisiin nyt välittömästi hyödyntämään kaikissa seuraavien vuosien rakennuskohteissa ja (2) jos niin ei tapahdu, niin näillä toimilla ei ole mitään merkitystä. Tämä ei ole näiden toimenpiteiden pointti vaan ydinajatus on lähteä johdonmukaisesti johtamaan infra-alan muutosta. Joka vuosi voidaan tietysti tehdä vain se mihin toimiala on valmis. Joskus sitten tulevaisuudessa ollaan toivottavasti tilanteessa, jossa johtamista ei enää tarvita ja alalla kiertotalous on täysin normi.
- Vuosittaiset kumppanuusvuoropuhelut toimialan sidosryhmien kanssa.
- Olemme KIEPPI hankkeessa pohtineet, että yllä olevien yksittäisiin hankkeisiin liittyvien toimien lisäksi olisi tärkeää, että kaupunki alkaisi myös laajemmin indikoimaan markkinoita omista UUMA tavoitteistaan ja käymään toistuvaa vuoropuhelua ratkaisuja tuottavien yrityksien ja muiden toimialan sidosryhmiensä kanssa.
- Tällaisessa vuoropuhelussa olisi ainakin seuraavia hyötyjä ja ominaispiirteitä:
- Toimiala saisi johdonmukaisesti tietoa kaupungin lyhyen ja pitkänajan tavoitteista. Tämä taas luo varmuutta liiketoimijoille investoida tutkimus- ja kehitystyöhön.
- Kaupunki saisi johdonmukaisesti tietoa markkinoilla olevista ratkaisuista. Tämä lisäisi tilaajan tietoa siitä, mitä toimialalta voidaan vaatia.
- Yleisesti tällaisen kumppanuusvuoropuhelun idea olisi (1) puolin ja toisin vaihtaa tietoa mahdollisuuksista ja luoda yhteistä suuntaa toimialalle. Kaupungin täytyy kuitenkin tilaajana ja markkinakysynnänluojana ottaa päävastuu kehityssuunnan luomisesta. Lisäksi (2) osapuolet voisivat rakentavalla tavalla haastaa toisiaan: kaupunki voisi haastaa toimialaa muuttumaan ja toimialan yritykset voisivat viestiä omista kyvykkyyksistään ja ratkaisuista vastata kaupungin asettamiin haasteisiin.
- Kaupungeilla on avainrooli infra-alan muutoksessa kohti kiertotaloutta.
- Kaupunkien täytyy alkaa johtamaan toimialan muutosta luomalla johdonmukaista kysyntää markkinoille, jotta yksityiset liiketoimijat voivat alkaa kehittämään kiertotalouden mukaisia tuotteita ja palveluita. Kaupungilla on jo työkalut ja hyväksytyt periaatteet, joilla kysyntää voitaisiin alkaa luomaan systemaattisesti.
- Vuosittaiset markkinavuoropuhelut toimialalle ratkaisuja tuottavien liiketoimijoiden kanssa ovat yksi mahdollisuus tuoda kaupungin tahtotilaa esille.
Blogin kirjoittaja:
Tommi Halonen
KIEPPI -hanke projektikoordinaattori
tommi.halonen@tampere.fi
Pari huomiota blogista:
Blogin ajatuksilla ei ole ollut tarkoitus väittää, että vain nämä kyseiset toimenpiteet ovat riittäviä infra-alan muutoksessa.
Monet infra-alan kiertotalousratkaisut ovat kuitenkin jo todella koeteltuja eikä niihin liity juurikaan epävarmuuksia ja nykyinen (tämänkin) alan suurin haaste liittyy pilottitason ratkaisujen skaalaamiseen; miten pilottitason ratkaisut saataisiin infra-alan 'bulkkitavaraksi'? Tämä blogi pohtikin juuri tähän skaalaamiseen liittyviä muutoksenhallintaan ja -johtajuuteen liittyviä asioita kaupungin roolin näkökulmasta.
Tämän blogin ajatukset perustuvat omiin tulkintoihimme ja johtopäätöksiin monista keskusteluista, joita olemme käyneet alan asiantuntijoiden kanssa. Keskusteluja on käyty monien sisäisten alan kehittäjien ja ulkoisten sidosryhmien, kuten tutkijoiden, konsulttien ja yrityselämän edustajien kanssa.
Hyvä puheenvuoro infra-alan kiertotalouden haasteista. Olen itsekin törmännyt työssäni samoihin haasteisiin ja koen, että niille voidaan tehdä jotakin oikeiden ihmisten ja asenteiden ohjaamina. KIEPPI-hanke tekee tärkeää työtä yritysten asenteiden muokkaamisen kanssa ja onkin hienoa seurata, miten teknisemmin muutos saadaan johdettua maaliin. Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa tarvitaan innovaatioita, skaalautuvia pilotteja mutta ennen kaikkea johtamiskykyä. Hienoa, että sitä löytyy Tampereelta!
VastaaPoistaKiitos kommenteista Santtu! Hyvä kuulla, että blogin pohdinnat resonoi myös oman tekemisesi kanssa. Kaikkia mainitsemiasi asioita tarvitaan kestävyyshaasteisiin vastaamisessa, mutta erityisesti tosiaan tuota johtamista, koska se on jäänyt lopulta suhteellisen pienelle osalle kaupunkien tekemisten suunnittelussa ja yleisemminkin toimenpiteiden suunnittelussa. Välillä tuntuu, että useat toimijat kaupunkien lisäksi ikään kuin olettavat, ettei itse toimintamallit/-tavat tarvitsisi muuttua vaan jotenkin "automaattisesti" asiat vaan muokkautuvat kestävämmiksi.
PoistaTäysin samaa mieltä! Nyt olisi aika myöntää, etteivät että yritykset voivat maagisesti keskenään ratkoa yhteiskuntamme ongelmia, hallinnon sammutellessa toimistonsa valoja. Olipa kysessä korona- tai ilmastokriisi, tarvitsemme hallintoa osoittamaan suunnan ja toiminnan raamat, joiden puitteissa yritykset voivat ongelmia ratkoa. Roolit ja pelisäännöt pitää saada selväksi kaikille. Hallinnon on nyt ryhdistäydyttävä ja tunnustettava olevansa avainasemassa ilmastokriisin torjumisessa sekä uuden ekologien ja hyvinvoivan yhteiskunnan luomisessa. Emme voi väistää vastatuutamma. Muutosta ei tapahdu, jos pysymme koko ajan vain omalla mukavuusalueellamme.
VastaaPoistaNäinpä juuri! Yritykset on kyllä avainasemassa lopulta ratkaisujen tuottamisessa, mutta ei ne voi liiketoiminnnan näkökulmasta ihan vaan tehdä mitä haluaavat vaan toiminta täytyy aina istuttaa olemassa olevaan kysyntään ja myös toimintaympäristöön (regulaatio-, vero-, innovaatiotuki- yms. rakenteet), jolla on hämmentävän suuri vaikutus siihen millainen toiminta lopulta on taloudellisesti kannattavaa ja mikä ei. Kaupungit ovat aivainasemassa sekä kysynnän luojina että regulaattoreina ja heidän roolistaan kestävyysmuutoksessa täytyisi keskustella ehken vielä nykyistäkin enemmän! Kaikki toimijat ollaan riippuvaisia toistemme tekemisistä eikä yksi voi muuttua toisten poteroituessa vakiintuneisiin toimintamalleihin.
Poista