Seuraavassa kuulette kiertotalouden hypetystä…

Tämän vieraskynä -kirjoituksen on kirjoittanut Eeva-Liisa Viskari Tampereen ammattikorkeakoulusta

Eeva-Liisa Hiedanrannan kartanolla.
Kuva Jaakko Saarilampi

Kuinka moni muistaa vielä legendaarisen Yleisradion radiojuontaja Pertti Fagerholmin juonnon: Tämän yksinkertaistetun stereotestin tarkoituksena on ensisijaisesti auttaa kotikuuntelijoita tarkistamaan, että stereovastaanotin toimii asianmukaisesti. Seuraavassa kuulette metronomin tikitystä, jonka pitäisi kuulua ainoastaan vasemmanpuoleisesta kaiuttimesta…

Kyseessä oli vuodesta 1972 alkaen luettu päivittäinen, säännöllinen testi, jolla kaiuttimista toiseen vaihtuvan tikityksen avulla pääteltiin ja säädettiin radiovastaanotin oikein stereokuuntelua varten. Mistä kummasta tämä analogia kiertotalouteen minulle tulikaan mieleen, kun tätä vieraskynä-kirjoituksen aihetta pohdin.

Kiertotalouden perusajatuksena on minimoida hukan ja jätteiden syntyminen ja maksimoida tuotteiden ja materiaalien elinkaari ja niihin sitoutuneen arvon kierto taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotalouden filosofia ei ole varsinaisesti mitään uutta. Ennen teollistumisen aikakautta maatalousyhteiskunnassa toimittiin juurikin tällä periaatteella. Teollistumisen myötä unohtui energian ja raaka-aineiden rajallisuus, mutta nyt tämä asia on onneksi löytynyt uudelleen – nykyajan twistillä ryyditettynä. Kun kiertotalouden periaatteet tuodaan nykyaikaan, ajatellaan syntyvän uusia mahdollisuuksia liiketoimintaan ja sosiaalisiin innovaatioihin sekä palvelu- ja digitaalisten ratkaisuiden kehittämiseen.

Kiertotalouden edistämisen taustalla on useita maailmanlaajuisesti vaikuttavia trendejä ja tekijöitä, rajallisten luonnonvarojen lisäksi ilmastonmuutos, digitaalisten ratkaisujen mahdollisuudet ja uudenlainen avoimuus ja yhteistyö yritysten kesken ovat keskiössä. Kaikki arvovaltaiset tahot, kuten EU, kansalliset hallitukset, yrityselämä ja tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot haluavat edistää kiertotaloutta kestävyyden nimissä ja keskustelusta saa jopa sellaisen kuvan, että kiertotalous on absoluuttinen ratkaisu luonnonvarojen niukkuuteen ja ilmastonmuutokseen. Minua on pidempään vaivannut se tapa, millä kiertotaloutta käsitellään niin julkisuudessa, kuin ammattipiireissäkin. Sitä käsitellään usein synonyyminä kierrätyksen, jätehuollon, kestävän kehityksen tai cleantechin kanssa, jotka kaikki toki liittyvät läheisesti kiertotalouteen. Tarkan käsitteistön ihmisenä haluaisin kuitenkin pitää puurot ja vellit erillään – muutoin tärkeä asia kärsii inflaation ja menettää makunsa. Älkää käsittäkö väärin, en suinkaan ole kriittinen itse kiertotalouden filosofiaa ja perusajatusta kohtaan, vaan mitä suurimmassa määrin sen puolella – kaikki keinot kohti materiaalien ja energian kestävää käyttöä ja ympäristöä säästäviä ratkaisuja ovat suotavia. Kiertotalous on kuitenkin käsitetty usein liian pinnallisesti ja siksi kaipaan täsmennystä sen määrittelyyn. Kiertotalous perustuu kuitenkin kulutukseen ja toimiakseen se tarvitsee energiaa, joka valtaosin perustuu edelleen fossiilisiin lähteisiin, sekä materiaaleja, vaikkakin kierrätettyinä ja elinkaarta mahdollisimman pitkälle venytettynä.

Vuonna 2018 Ecological Economics -lehdessä julkaistussa artikkelissaan Circular Economy: The Concept and its Limitations Korhonen, Honkasalo ja Seppälä ottavat kantaa nimenomaan kiertotalous -käsitteen määrittelyyn - tiettävästi ensimmäisenä koskaan. He määrittelevät kiertotalouden yhteiskunnalliseksi tuotanto-kulutus -talousjärjestelmäksi, joka pyrkii maksimoimaan tuotetut palvelut lineaarisista luonto-yhteiskunta-luonto materiaaleista ja energian läpivirtauksista. Näin siis tunnustetaan se, että myös kiertotalous perustuu lineaarisuuteen ja kulutukseen! Kiertotaloutta käytännössä kuitenkin pyritään toteuttamaan materiaalivirtoja kierrättäen ja käyttäen uusiutuvia energialähteitä. Lisäksi pyritään edistämään kestävää elämäntapaa ja kulutusta rajoittamalla materiaalien ja energian läpivirtausta kestävälle tasolle ja ottamalla huomioon luonnonvarojen rajallisuuden taloudellisissa kierroissa. Määritelmä on mielestäni hyvin irti hype -kytköksestä, perustuu realismiin ja ottaa huomioon kestävyyden tuotanto-kulutus -ketjussa. Tämä seikka olisi syytä ottaa huomioon ja luoda esimerkiksi kriteerit sille, milloin yritystoiminta on kiertotalouden piiriin kuuluvaa ja milloin ei.

Mitä tekemistä tällä pohdinnalla on sitten metronomin tikityksen kanssa? Juuri sitä kohdilleen säätämistä ja realismia tässä kiertotalouden periaatteiden ja käytännön ymmärtämisessä peräänkuulutan! Lopuksi vielä metronomin tikitystä kaiutinparin ajatellusta keskipisteestä. Tänä aikana voitte säätää vastaanottimenne balanssi- eli tasapainosäätimellä tikityksen mahdollisimman tarkasti keskelle.

Kirjoittaja:

Eeva-Liisa Viskari, FT, Impact Leader - Sustainability

Tampereen ammattikorkeakoulu, RDI and Business Operations