Kiertotalouskeskuksessa menestytään yhdessä ja erikseen

Tämän vieraskynä -kirjoituksen on kirjoittanut Valtteri Ranta ja Jarmo Uusikartanoa  Tampereen yliopistosta

Arvonluonti kiertotaloudessa on yhteistyön tulosta. Materiaalien pitäminen kierrossa nimittäin harvoin onnistuu yksilötoimintana. Tällöin vaaditaan monitoimijaista organisoitumista, jota kiertotaloudessa edustavat erityisesti kiertotalouskeskukset. Keskuksessa samalle vaikutusalueelle, esimerkiksi kaupunginosaan, on sijoittunut joukko yrityksiä, joita motivoi toistensa sivuvirtojen hyödyntäminen. Kyseinen toiminta avaa toimijoille uusia mahdollisuuksia kuten menojen vähentäminen (esimerkiksi pienentyneet jätteenkäsittelykustannukset) tai lisätulot (ylijäämän myyminen). Kantavana ajatuksena yhteistyölle on, että kiertotalouskeskuksessa eri alojen toimijoiden yhteistyössä aikaansaama arvo on suurempi kuin arvo, jonka ne aikaansaisivat toimiessaan yksittäin. Toisin sanoen vain koordinoidun ja molemminpuolisen yhteistyön kautta keskuksen jäsenet pystyvät saavuttamaan kiertotaloudessa tarjolla olevan liiketoiminta-arvon.

Arvontuotolle rakentuvan kiertotalouskeskuksen voisi luulla syntyvän melko luontevasti itsestään, kun yhteistoiminta kerran avaa uusia tuottomahdollisuuksia. Näin kuitenkin harvoin on, sillä ulkopuolisille yhtenäisenä ja aktiivisena brändinä näyttäytyvä keskus ei kuitenkaan itse tee liiketoimintaa, vaan perustuu sen muodostavien yritysten varaan. Keskus on olemassa palvellakseen jäseniään, jolloin sen toiminnasta on synnyttävä arvoa jäsenille. Ei riitä, että keskuksessa yleisesti syntyy arvoa, vaan keskuksen on tuettava sen yksittäisten jäsenten kykyä luoda liiketoiminnallisesti kannattavaa arvoa.

Yritysten kokema liiketoiminnallinen arvo kytkeytyy niiden liiketoimintamalliin, joka on kuvaus yrityksen arvonluontimekanismista. Liiketoimintamalli sisältää arvolupauksen, sen saavuttamisen edellyttämät resurssit ja liikevaihdon aikaansaavat mekanismit. Toimivassa liiketoimintamallissa arvolupaus on asiakkaiden näkökulmasta houkutteleva, yrityksellä on tarvittavat resurssit ja liikevaihdon mekanismit tuottavat voittoa yritykselle. Menestyvä kiertotalouskeskus rakentuukin sen muodostavien yritysten toimivien liiketoimintamallien varaan. Ideaalitilanteessa kiertotalouskeskukseen kuuluminen tukee yrityksen liiketoimintamallia esimerkiksi vahvistamalla yrityksen arvolupausta kiertotalouskeskuksen brändin kautta tai alentamalla tuotantokustannuksia sivuvirtojen hyödyntämisen myötä. On kuitenkin olennaista tiedostaa, etteivät kaikki kiertotalouskeskuksen tasolla aikaansaadut hyödyt aina lähtökohtaisesti hyödytä yhtä lailla jokaista sen yritystä, vaan toimivassa yhteistyössä on toisinaan osallistuttava myös toimintaan, joka ei aina suoranaisesti hyödytä itseä. Keskustason toiminta ei toisaalta saa vaikuttaa yhdenkään toimijan liiketoimintamalliin negatiivisesti, sillä silloin yhteisen arvonluonnin perusta – yritysten motivaatio kuulua kokonaisuuteen – vaarantuu. Tämän takia niin yksittäisten yritysten kuin koko keskuksen toimintaedellytyksiä on aktiivisesti vaalittava.

Kukoistaakseen kiertotalousliiketoiminta vaatii vuoropuhelua eri toimijoiden ja sidosryhmien, mutta myös tasojen välillä. Ylätasolla tapahtuva monitoimijainen organisoituminen tukee sen perustana olevien yksittäisten yritysten liiketoimintalogiikoita ja päinvastoin vain, jos yhteistyöstä syntyy oikeasuhtaisesti hyötyjä kaikille osapuolille. Keskuksessa on pystyttävä tavoittelemaan yhdessä sovittua visiota tavalla, joka huomioi jäsenten erilaiset ja omanlaiset liiketoimintamallit. Tasapainoinen ja vireä yhteistyö edellyttää poikkeuksetta ylläpitäjää, keskuksen operaattoria/operaattoreita. Operaattori huolehtii keskuksen toiminnasta saattamalla sopivia toimijoita yhteen, koordinoimalla alueella tapahtuvia vaihtoja sekä huolehtimalla keskuksen järjestelmällisestä kehittämisestä.

Suomessa julkisen toimijan rooli korostuu kiertotalouskeskuksissa yhtenä yhteistyön airuina. Meillä keskuksissa julkinen kestävyysagenda kohtaa markkinavoimat: usein kaupungit tai muut julkistahot ovat asettaneet alueelleen kestävyystavoitteita kuten hiilineutraalisuuden, jota markkinavoimien alaisuudessa toimivien yritysten toivotaan toteuttavan kunkin tavallaan. Julkisella toimijalla on kuitenkin työkaluja joilla varmistaa, että keskuksen visio säilyy sekä luoda edellytyksiä ja tukirakenteita yritysten liiketoiminnalle. Julkisen toimijan työkalut liittyvät vaikuttamiseen useilla eri rajapinnoilla kuten keskuksen järjestymiseen (julkiset palvelut, infrastruktuuri), rahoitukseen (tuet, edulliset palvelut), lainsäädäntöön (toiminnan sääntely) ja tukitoimintoihin (sopimukset, suorat transaktiot, kehitysyhteistyö) liittyvissä mekanismeissa. Julkinen toimija voi näillä rajapinnoilla edistää keskuksen yhteistyötä fasilitoiden tai jopa patistaen.

Kiertotaloudessa menestyminen vaatii kokonaisvaltaista sitoutumista, jossa eri sidosryhmät ovat aidosti sitoutuneet yhteistyöhön ja toiminnalla on selkeä visio kaikilla organisaatiotasoilla. Yhteistyö tarjoaa yksittäisille toimijoille tavallista isommat hartiat vastata nykyajan kestävyyshaasteisiin, mutta tasapainoinen kokonaisuus rakentuu vahvoille yksilöille. Oikea-aikaisten ja -suhtaisten kiertotalousmahdollisuuksien syntymistä edesauttaa aktiivinen tiedonvaihto. Mitä avoimempaa ja osallistavampaa kiertotaloustoimintojen ideointi ja toteuttaminen ovat, sitä paremmat edellytykset toimijoilla on yhteistyöpohjaiseen arvonluontiin.

Kirjoittajat:

Valtteri Ranta, väitöskirjatutkija

Jarmo Uusikartano, projektitutkija

Center for Innovation and Technology Research (CITER), Tampereen yliopisto / Hervannan kampus

Tampereen yliopistolla on parhaillaan käynnissä useita kiertotalouden edistämiseen, monitoimijaiseen yhteistyöhön ja yhteiseen arvonluontiin liittyviä tutkimushankkeita kuten CICAT2025 – Kiertotalouden katalyytit (www.cicat2025.fi) sekä CircVol – Suurivolyymisten sivuvirtojen ja maamassojen hyödyntäminen kaupungeissa (www.circvol.fi)