Urbaanin ruuantuotannon mahdollisuudet Tampereen Hiedanrannassa

Urbaani ruuantuotanto – mitä se on? Urbaani ruuantuotanto on kaupungissa tapahtuvaa kestävää ruuantuotantoa, tutummalta nimeltään kaupunkiviljely. Urbaaniin ruuantuotantoon sisältyy myös lihan tuotanto kaupungissa.

Kaupunkiviljely nähdään positiivisena asiana, kuka nyt ei haluisi syödä suoraan omasta puutarhasta tai kodin läheisyydestä? Kaupunkiviljelyllä on todettu olevan paljon hyötyjä terveydellisten vaikutusten lisäksi. Se pienentää pakkausjätettä, vaatii lyhyempiä kuljetusmatkoja ja käyttää vähemmän vettä kuin perinteinen ruuantuotanto. Kaupungeissa kaupunkiviljely toimii osana hulevesien hallintaa ja poistaa ilmansaasteita.  Parhaimmillaan kaupunkiviljely on asukkaita yhdistävä tapa tuottaa ruokaa ja lisätä yhteisöllisyyttä! Tämä on toki outo konsepti suomalaiselle, mutta eikö kuulostakin hyvältä?

Tutuin kaupunkiviljelyn muoto Suomessa on siirtolapuutarhat, mutta kaupunkiviljely on paljon muutakin! Suomessa tutuin ruuantuotannon tuotantotapa on perinteinen peltoviljely. Miten voimme mahduttaa tällaista tuotantoa kaupunkiin? Kaupunkiviljelyyn voimme soveltaa erilaisia innovatiivisia kasvatustekniikoita kuten vesiviljely ja aquaponics-viljely, jotka ovat multaviljelyä tehokkaampia. Vertikaalisessa viljelyssä kasveja kasvatetaan päällekkäin olevissa kerroksissa säästäen tilaa. Ruuan tuotanto voidaan integroida osaksi rakennuksia: voimme kasvattaa ruokaa rakennusten alla, rakennusten sisällä ja katoilla. Näiden ratkaisujen ansiosta kaupunkiviljely vaatii jopa 90 prosenttia vähemmän vettä kuin peltoviljely!

Kyllähän me nyt syötäväksi tarvitaan muutakin kuin ruokakasveja! Ruokahyönteiset ovat tulevaisuutta ja niiden kasvattaminen on erittäin tehokasta. Bioreaktori on useimmille terminä tuttu, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Yksinkertaisesti materiaali muutetaan tuotteeksi mikrobikannan avulla monistaen eläin- tai kasvisoluja. Bioreaktori voi olla pienimuotoinen komposti, jolla voimme tulevaisuudessa kasvattaa jauhelihaa kotikeittiössä! Kun viemme ajatuksia vieläkin pidemmälle, voimme kasvattaa karjaa hyödyntäen ”kelluvia lauttoja” (eng. floating farms).

Kaupunkiviljely vaatii ravinteita kuten fosforia ja typpeä, mutta nyt ravinteet valuvat vesistöihin ja ne köyhdyttävät maaperää. Miksi emme vain käytä keinolannoitteita? Keinolannoitteiden käyttö ei ole kestävällä tasolla, koska niiden tuottamisella on suuret kasvihuonepäästöt ja esimerkiksi fosfori on niukkeneva ravinne. Ihmisen pitää saada ravinteet uudestaan käyttöön, ja tässä onnistumme hyödyntämällä jätteitä ja jätevesiä. Kaupunkiviljelyn avulla biojätteen hyödyntäminen paikallisesti on järkevämpää, mutta tarvitsemme tähän uusia tehokkaita ratkaisuja. Kuivakäymälöiden hyödyntämistä ravinteiden kierrätyksessä tutkitaan, mutta virtsan käyttäminen kaupallisena lannoitteena ei ole sallittua Suomessa – ainakaan vielä. Tällä hetkellä on myös kehitteillä jätevedenpuhdistuskontteja, jossa lopputuotteena syntyy puhdasta vettä ja ravinteita – ravinteet kiertoon paikallisesti!

Voidaan siis todeta, että urbaani ruuantuotanto tulee integroida osaksi isompia kokonaisuuksia. Mainitut kasvatustekniikat hyödyntävät suljettuja viljelyjärjestelmiä, joissa hyödynnetään sivuvirrat ja minimoidaan päästöt. Esimerkiksi aquaponics-tekniikka hyödyntää kasvien ja kalojen tarvitsemia ravintoaineita muodostaen näiden välille niin sanotun symbioosin. Suomessa yritykset ovat kehittäneet kokonaisuuksia, joissa kasvatetaan ruokaa hyödyntäen sivuvirtoja. Esimerkiksi aquaponics-tekniikalla voidaan kasvattaa kalaa ja ruokakasveja. Ruuantuotannossa syntyvät sivuvirrat hyödynnetään lähellä olevilla pelloilla ja biokaasulaitoksessa. Biokaasulaitoksesta syntyvä biokaasu hyödynnetään alueen rakennuksissa, ja syntyvä lannoite ja multa ruuantuotannossa.

Tampereen Hiedanrannasta rakennetaan innovatiivista kaupunginosaa, jossa on jo pilotoitu urbaanin ruuantuotannon ratkaisuja. Hiedanrantaan on rakennettu ”kelluva puutarha”, kierrätysmateriaaleista kasvihuoneita ja Kartanon puistoon on rakentunut syötävä, kaikille avoin puisto. Aikaisemmin on tutkittu virtsan lannoitekäytön mahdollisuuksia, koska sen nähdään olevan ekologinen tapa pitää ravinteet kierrossa – eli olla hukkaamatta tärkeitä ravinteita. Hiedanrannassa on tutkittu levien hyödyntämistä jätevesien sisältämien ravinteiden kierrätyksessä ja rakennettu alipainekäymälöitä virtsan erilliskeräyksen mahdollisuuksien tutkimiseen. Hiedanrannassa on tehty käsittelykokeita mustalle vedelle eli jätevedelle, joka sisältää käymälävettä. Kokeilujen tavoitteena on käsitellä biojäte ja musta vesi tuottaen ravinteita kiertoon – kiertotaloutta parhaimmillaan! Hiedanrannassa on tehty jo paljon, mutta vielä on tehtävää – taivas on rajana.

Hiedanrannan suunnittelun tueksi tehtiin selvitys urbaanista ruuantuotannosta ja sen mahdollisuuksista Hiedanrannassa. Selvityksessä tutkittiin kaupunkiviljelyn eri muodot ja kasvatustekniikat – jopa tekijä yllättyi, kuinka paljon niitä onkaan! Selvityksessä (linkki alla) voit tutustua Suomessa urbaanin ruuantuotannon ratkaisuja tarjoaviin yrityksiin ja ratkaisuja hyödyntäviin kohteisiin. Lisäksi selvitys antaa pienen katselmuksen urbaanin ruuantuotannon tilanteesta muualla Euroopassa. Selvitys pohtii, millä tavoin ravinteet voidaan pitää kierrossa myös kaupunkiviljelyn edistämiseksi. Kokonaisuudesta huomaa, kuinka urbaani ruuantuotanto muodostaa kokonaisuuden. Kaupunkiviljelyn ympärille voidaan rakentaa laajaa kierotaloutta!

 

Miia Heinonen. Kuva: Teija Järvenpää

Blogikirjoituksen kirjoittaja on ympäristöinsinööriksi valmistunut Miia Heinonen. Miia teki selvityksen Tampereen kaupungille urbaanin ruuantuotannon mahdollisuuksista Hiedanrantaan.